If you can't say something nice say it in French

                                                                Heipparallaa jälleen kerran!

Mun elämäntahti on sen verran verkkaista täällä, että tämä kerran viikossa postailu passaa vallan mainiosti. Ongelmaksi on aina välillä tosin muodostunut wifin heikko yhteys, mutta en anna sen häiritä.

Edeltävän viikon vietin tosiaan neljännen isäntäperheeni tykönä, koska hostvanhemmilla oli työmatkoja. Käytännössä tämä tarkoitti minulle seuraavaa: pitempiä yöunia, uusia aluevalloituksia julkisessa liikenteessä (astuin ekan kerran ranskalaiseen bussiin, oli kyllä kokemus) ja toki Frendien katsomista ranskaksi. Tajusin, kuinka kätevät ne naurukohdat ovat: niissä vaan hyväuskoisesti nauraa ja luo samalla illuusion, että olisi ymmärtänyt jotain. Lopulta tosin hekottelin vaan koko tilanteelle.

Reittini oli Santesista CHR B Calmetteen, eli aivan tonne toiseen laitaan asti.

 Mitä siihen linja-autoiluun tulee niin jännittävää siitä teki se, etten tiennyt ollenkaan missä pysähtyä. Pienen päänpyörittelyn jälkeen selvisin kuitenkin onnellisesti koulunpenkille. Koulussa oli viime viikkona paljon läksyjä ja minä tuskailin ranskan kirjallisuuden parissa yömyöhään. Lopulta totesin läksyjen olevan turhan hankalia, mutta tulipahan tehtyä.

Tämän kaverin kanssa vietin iltapäivät koulun jälkeen. Oikein leppoisat arkipäivät siis takana.

Lauantaina koulun jälkeen kiiruhdin Lilleen näkemään Madalyneä(tuttavallisesti Maddyä). Hän täytti edellisenä viikkona 18 vuotta ja ostin hänelle ihan mainion kirjan (ainakin omasta mielestäni): wreck this journal everywhere. Hän teki työtä käskettyä ja sain päivän naurut, kun hän käpösteli ympäri Lilleä kuvan osoittamalla tavalla.

Lounastusta aurikoisessa Lillessä.

Lauantai-iltapäivällä matkasin takaisin Arrasiin. Matkan taitoin iloisesti hostveljen kanssa musiikkia kuunnellen ja kurkkusuorana laulaen. Nämä automatkat ovat ehdottomasti lemppareitani, pitkätkin reissut taittuu rattoisasti.

Pilvinen Nord-Pas de Calai

Arrasin huiskeessa sattuu ja tapahtuu ja ihanan lauantaini kruunasi ranskalaiset häät, joita pääsit todistamaan matkalla rautatieasemalle ostamaan junalippua. 

Bisous,

Riikka

p.s. Asia, jota kaipaan paljon Suomesta, on hiljaisuus. Kaipaan hetkiä, jolloin istua kökötän täydessä linja-autossa ja en kuule muuta kuin pyörien hurinan. Puhumattakaan illoista rannalla toppatakki korvissa ja kilometrin säteellä ei ole ristin sielua. Saa istua ja ajatella. "Silence is luxurious".