alkuperäinen suunnitelma oli kirjotella viime viikosta, jolloin vaihdoin maisemaa tiilitalojen välistä aavalle ulapalle. Ongelmia tuli kuitenkin matkaan: rakas puhelimeni ei suostu siirtämään kuvia tänne koneen puolelle. Koitan kerätä kaikki tietokonetaitoni ja kirjoittaa kyseisestä aiheesta niin pian kuin mahdollista.
En ole kuitenkaan ilmoitellut itsestäni toviin, joten päätin tulla porisemaan siitä, kuinka olen oppinut tätä kieltä. Mistä olen lähtenyt liikkeelle, kuinka olen edennyt ja ennen kaikkea kuinka opin lisää. Huomioikaa, että kyseessä on aihe, joka vaihtelee paljon yksilöittäin. Nämä ovat siis vain minun kokemuksia.
Ennen kuin olin laskeutunut tukevasti Ranskan kamaralle, olin kauhuissani juuri kielen opiskelusta. Kuinka pärjäisin, koska tunnetusti moni ei puhu Ranskassa englantia? Kieli oli portti kavereihin ja koko ranskalaiseen elämään. Se olisi otettava haltuun niin pian kuin mahdollista. Kauhuani lisäsi se, etten koskaan aiemmin ollut avannutkaan ranskan kirjaa.
Kuukausien odottelun jälkeen Finnairin pyörät rullasivat pitkin Pariisin kiitorataa. Se oli kaiken alku. Viskasin Rotary-bleiserini päälle ja lähdin selvittämään tietäni ulos lentokentältä. Vastassa minua olisi ihmisiä, joita en ollut koskaan tavannut. Olin vaihtanut vain muutaman sähköpostin heidän kanssaan. Päässäni pyöri monta kysymystä, joista suurin oli: "Puhuisinko vastassa olevan host isäni kanssa englantia vai istuisinko hiljaa kahden tunnin ajomatkan?". Se helpotus, jonka tunsin, kun hän sanoi: "Voimme puhua myös englanniksi", oli mieletön. En tietenkään halunnut tuudittautua pelkästään englantiin, vaan halusin oppia ranskan. Mutta tuossa tilanteessa minulla ei ollut muita vaihtoehtoja. Kommunikointi olisi jäänyt varsin lyhyeksi silloisella ranskallani (joka oli pääasiassa vain "bonjour, ca va?").
Ensimmäisellä viikollakaan en antanut itselleni ollenkaan armoa. Tartuin härkää sarvista heti, ja osoittelin lähes jokaista sanaa kysyen sen merkitystä. Olin kuin tynnyrissä kasvanut tyttö: en tiennyt MISTÄÄN mitään. Suorastaan kala kuivalla maalla. Kaikki ympärilläni oli uutta, josta halusin ottaa uteliaana selvää.
Sitten koitti varmasti jokaisen vaihtarin iso jännityksen aihe: koulu. En muista ensimmäisestä päivästä paljoa. Ihmettelin lähes jokaista juttua: kouluruokaa, oppilaita ja yleisesti koko koulusysteemiä. Tutustuin pikkuhiljaa luokkaani ja sain selville, etteivät he puhuisi englantia kanssani. Alkujärkytyksen jälkeen tajusin sen olevan vain hyvä juttu, koska siten oppisin kielen nopeaa. En tosin ymmärrä, kuinka he ymmärsivät minua, kun koitin epätoivoisesti iskeä sanoja perä jälkeen. Heille kuitenkin kiitos, koska muuten varmasti olisin jumittautunut englannin pariin.
Myös isäntäperheeni kanssa kävin keskusteluja ranskaksi. He ostivat lapsille tarkoitetun piirustustaulun, jolle he voisivat kirjoittaa kaikki tuntemattomat ilmaukset. Google-kääntäjä pääsi myös aika ajoin käyttöön, ja heidän suomensa parantui paranemistaan - unohtamatta minun ranskaani. He auttoivat minua myös viikottaisten ranskan läksyjen parissa, joita sain sähköpostitse.
Toki paikallisen musiikin kuuntelu, lehtien selaileminen ja elokuvien katsominen ovat olleet avuksi. Ranska on siinä suhteessa LOISTAVA maa, koska täällä ei tunneta tekstiyksiä ja kaikki on simppelisti ranskaksi. Ei siis tarvitse ihmetellä, millä kielellä elokuvia pällistellään.
Kiteytettynä voin todeta tämän prosessin olleen monen muuttujan summa. Joskus toki tulee aikoja, jolloin en saa suutani auki ja olen valmis jättämään leikin kesken. Toisinaan puolestaan tuntuu, että opin paljon uutta lyhyessä ajassa. En tietenkään väitä puhuvani virheetöntä ranskaa. Ei, minulla on vielä paljon opittavaa, mutta voin myöntää olevani paljon itsevarmempi sen suhteen. Enää minulle ei tarvitse toistaa jokaista kysymystä ja odottaa vastausta pähkäillessäni sanoja. Nykyään voin käydä keskustelun ranskaksi kysymättä tauotta sanojen käännöksia. On myönnettävä, että on mukava tehdä töitä kielen eteen, kun näkee myös tuloksia.
Pitäkää tuo kuva mielessä aina, kun olette astumassa mukavuusalueenne ulkopuolelle. Sieltä tulee parhaimmat muistot.
Bisous,
Riikka
p.s. Olen tykästynyt kovasti ranskalaiseen artistiin "Christine and the queens". Tässä muutama kappale, joita kuuntelen tauotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti