Le lycée

 Coucou!
Nyt tarinoin teille paikasta, jossa vietän suurimman osan ajastani, ja jonka takia postausten tahti on lupsakka. Jokos arvaatte, että kyse on koulusta.

Asun tosiaan Arrasissa ja kouluni on Lillessä. Joka aamu hyppään siis reippana junaan ja matkustan 20-30 minuuttia junalla Lilleen, josta otan metron kouluun. Yhteensä matka taittuu tunnissa, joka käytännössä tarkoittaa 6:47 junaa aamuina, jolloin menen kahdeksaan. Itseasiassa nuo aamuhetket ovat lempihetkiäni päivässä, koska voin rauhassa valmistella itteeni ranskan puhumiseen/ymmärtämiseen. Ja maisemat täällä pannukakkulandiassa ovat mitä parhaat- kuten paikalliset sanovat: "Ainoat mäet, mitä Pohjois-Ranskassa on, ovat kirkot". 

Saanen esitellä kouluni: Lycée Européen Montebello. Rakennus on VALTAVA,  mutta looginen, koska se muodostaa neliön. Luokat ovat myös sijoitettu ilmansuuntien mukaan, joten suunnistuskaan ei pääse unohtumaan. Rakennus on toiminut ennen sairaalana, mutta sisällä siitä ei näy merkkiäkään. Julkisivu hehkuu tosin vanhaa aikaa. 

2 tunnin hyppytunti vierähtää nopeasti selfien parissa.

Oppitunnit sijoittuu 8-18 välille. Tosin väliin mahtuu itse oppituntien lisäksi hyppytunteja, ruokatunti ja muutama tauko. Yksi opiitunti on noin 50 minuutin mittainen, ja se vierähtää kuin siivillä, varsinkin jos tajuan jotain. Kyllä, ymmärtäminen on haastavaa. Aineet, joissa tajuan suurimman osan ovat: matikka(EHOTTOMASTI LEMPIAINE), fysiikka&kemia, saksa, englanti, bilsa ja joskus historia. Ranska ja ranskan kirjallisuus tuppaa menemään vähän turhan vaikeeseen sanastoon minun  ranskan taidoille. Yritän tosin aina kääntää opettajalta saadut paperit ja muut parhaani mukaan. 

Mulla ei oo valitettavasti kuvia punatiiliseinien sisäpuolelta, koska puhelimen käyttö koulussa on ehdottomasti kielletty. Jos opettaja/rehtori näkee sinulla olevan puhelimen, saat odotella tovin sen saamista takaisin. Muita eroja suomalaiseen opinahjoon ovat: 1. aktiivisessa käytössä olevat madame/monsieur opettajille puhuttaessa. 2.opetustyyliin ei sisälly paljoa taululle kirjoitettuja muistiinpanoja (eli vierustoverilta kopioiminen on minulle jo tuttua) 3. lukujärjestyts pysyy samana koko vuoden, pidit siitä tai et. 4. ei ole koeviikkoja 5. liitutaulua oikeesti käytetään(Suomessa se on joskus enemmän koriste kaikkien kameroiden ohella)

...ja viimeinen ero on kouluruoka! On mielettömän hyvää (ei tosiaan joka päivä yllä näkyvää tarjoilua), tosin ruoasta maksetaan reilu kolme euroa aterialta. Mutta loppujen lopuksi pidän koulusta ja paljon. Ihmiset ovat mukavia ja se on oikein hyvää treeniä mun ranskantaidoille!

Näkyillään. Bisous

Riikka