30 päivää ja tuhansia muistoja

Tervehdys taas,

nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että olen viettänyt täällä tasan kuukauden ja kaksi päivää.On siis aika tulla kertomaan, miten ranskalainen elämäni on lähtenyt liikenteeseen.

Kuva on tärähtänyt, koska pääsi unohtumaan, että puhelimet ovat kiellettyjä koulun sisäpuolella.

Perjantaina kun tulin kouluun, kaksi ranskalaista ystävääni olivat ostaneet minulle kukkia. Ele oli mitä ihanin ja teki päivästäni ikimuistoisen. Mentiin myös perjantaina koulun kanssa elokuviin, joka oli mukavaa vaihtelua ranskan tekstien analysoimisen sijasta. 

Mitä voin sanoa kuukaudestani täällä, niin olen oppinut paljon itsestäni. On uskomatonta, että lähdin tänne yksin ja olen kuukaudessa luonut itselleni pohjan ranskalaiseen elämään. Olen oppinut kieltä, olen saanut ystäviä niin merten tuolta puolen kuin tästä ihan vierestä, olen jo hiukan parempi suunnistaja Lillessä ja ennen kaikkea oppinut elämään hetkessä. Vaikka edelleenkin olen sitä mieltä, että on tärkeää olla suunnitelmia tulevaisuuteen, on pystyttävä nauttimaan siitä, mitä on ympärillä juuri sillä hetkellä. Jokainen päivä ei ole mitä parhain, mutta jokaisesta päivästä voi halutessaan löytää jotain mieletöntä. 

Ranska oli vaihtomaana yllätys minulle, ja ennen lähtöäni minua jännitti ja paljon. Saavuin tänne yksin ja aloin heti pienin askelin opettelemaan kieltä ja kulttuuria. Mitä voin sanoa ranskan kielestä, se on vaikeaa muttei mahdotonta. Joka päivä haastan itseni puhumaan niin paljon kuin mahdollista. Tartuin siis heti alkumetreillä härkää sarvista. 

Sain myös mitä parhaat vaihtaritoverit, paikalliset toverit, isäntäperheet ja kaupungin. En tiedä, miten pukisin tämän sanoiksi, mutta olen hirmu kiitollinen. 

Lauantaina lähdin sitten kauppakierrokselle kolmen muun vaihtaritoverini kanssa. Kysyin onnistuneesti tietä ranskaksi ja löysin aivan todella herkullisen ravintolan. Odotin myös tunnin brasiliaista poikaa Zaran ulkopuolella, koska hän innostui shoppailusta. Lopulta päädyttiin yhdessä puistoon picnicille nauttimaan auringosta ja croissanteista.

Lillen maisemien saattelemana voin tähän loppuun sanoa, että jään innolla katselemaan, mitä tulevat kuukaudet tuovat tullessaan. 

Bisous,

Riikka

Museo ja muuta mukavaa

Tervehdys taas täältä Ranskan maalta!

Viikko on taas vierähtänyt huiman nopeaa,ja on aika tulla päivittelemään kuulumisia tännekin. Kulunut viikko on ollut todella kuuma, lämpömittari on kivunnut lähemmäs kolmeakymmentä astetta. Voitte varmaan arvata, kuka istua kökötti varjossa muiden nauttiessa lämmöstä. Koulupäivien jälkeen ei yleensä löydy aikaa muulle kuin syömiselle ja nukkumiselle- paitsi lauantaisin. Lauantaisin pidetään vain aamutunnit, jonka jälkeen riittää vielä vapaa-aikaakin. Itse pyyhälsin eilen koulun jälkeen museoon:

Eipä Andréta paljon hymyilytä.

Jos ymmärsin ranskankielisestä selityksestä oikein, rakennus on aiemmin ollut kangastehdas, jonka jälkeen uimahalli ja nyt toimii kauniina museona. Syy, miksi vierailin tuolla juuri eilen, oli juhla tällä Nord-Pas-de-Calais:n alueella, minkä takia useimmat museot ja turistikohteet olivat pääsymaksuttomia. Siis juuri täydellinen syy lähteä sivistämään itseään.

Aulasta saavuttiin entiselle uimaosastolle. Tilaratkaisuista näki aiemman käyttötarkoituksen. Otin osaa myös opastetulle parfyymikierrokselle, josta en kyllä paljoa tajunnut, vaikka monenlaisia esimerkkihajuja haistelin. Kuulin myös, että kyseinen museo pyrkii huomioimaan ihmisen kaikki aistit. Stereoista kuului aika ajoin lasten naurua, oli erilaisia testiparfyymeita, kangaslaatikoita joita saattoi tunnustella ja toki silmiähivelevän kauniita taideteoksia. Lempijuttu, jonka bongasin, oli yhden työntekijän punavalkoraidallinen Marimekon kauluspaita. 

Tämä teos(nimi: L'usine= tehdas) oli myös yksi mieleisimmistä.

Tutkaillessani maalauksia, vastaan käveli samaa koulua käyvä thaimaalainen vaihtarikaverini. Mukava yhteentörmäys Lillen launtai-iltapäivässä.

Bisous,

Riikka

Le lycée

 Coucou!
Nyt tarinoin teille paikasta, jossa vietän suurimman osan ajastani, ja jonka takia postausten tahti on lupsakka. Jokos arvaatte, että kyse on koulusta.

Asun tosiaan Arrasissa ja kouluni on Lillessä. Joka aamu hyppään siis reippana junaan ja matkustan 20-30 minuuttia junalla Lilleen, josta otan metron kouluun. Yhteensä matka taittuu tunnissa, joka käytännössä tarkoittaa 6:47 junaa aamuina, jolloin menen kahdeksaan. Itseasiassa nuo aamuhetket ovat lempihetkiäni päivässä, koska voin rauhassa valmistella itteeni ranskan puhumiseen/ymmärtämiseen. Ja maisemat täällä pannukakkulandiassa ovat mitä parhaat- kuten paikalliset sanovat: "Ainoat mäet, mitä Pohjois-Ranskassa on, ovat kirkot". 

Saanen esitellä kouluni: Lycée Européen Montebello. Rakennus on VALTAVA,  mutta looginen, koska se muodostaa neliön. Luokat ovat myös sijoitettu ilmansuuntien mukaan, joten suunnistuskaan ei pääse unohtumaan. Rakennus on toiminut ennen sairaalana, mutta sisällä siitä ei näy merkkiäkään. Julkisivu hehkuu tosin vanhaa aikaa. 

2 tunnin hyppytunti vierähtää nopeasti selfien parissa.

Oppitunnit sijoittuu 8-18 välille. Tosin väliin mahtuu itse oppituntien lisäksi hyppytunteja, ruokatunti ja muutama tauko. Yksi opiitunti on noin 50 minuutin mittainen, ja se vierähtää kuin siivillä, varsinkin jos tajuan jotain. Kyllä, ymmärtäminen on haastavaa. Aineet, joissa tajuan suurimman osan ovat: matikka(EHOTTOMASTI LEMPIAINE), fysiikka&kemia, saksa, englanti, bilsa ja joskus historia. Ranska ja ranskan kirjallisuus tuppaa menemään vähän turhan vaikeeseen sanastoon minun  ranskan taidoille. Yritän tosin aina kääntää opettajalta saadut paperit ja muut parhaani mukaan. 

Mulla ei oo valitettavasti kuvia punatiiliseinien sisäpuolelta, koska puhelimen käyttö koulussa on ehdottomasti kielletty. Jos opettaja/rehtori näkee sinulla olevan puhelimen, saat odotella tovin sen saamista takaisin. Muita eroja suomalaiseen opinahjoon ovat: 1. aktiivisessa käytössä olevat madame/monsieur opettajille puhuttaessa. 2.opetustyyliin ei sisälly paljoa taululle kirjoitettuja muistiinpanoja (eli vierustoverilta kopioiminen on minulle jo tuttua) 3. lukujärjestyts pysyy samana koko vuoden, pidit siitä tai et. 4. ei ole koeviikkoja 5. liitutaulua oikeesti käytetään(Suomessa se on joskus enemmän koriste kaikkien kameroiden ohella)

...ja viimeinen ero on kouluruoka! On mielettömän hyvää (ei tosiaan joka päivä yllä näkyvää tarjoilua), tosin ruoasta maksetaan reilu kolme euroa aterialta. Mutta loppujen lopuksi pidän koulusta ja paljon. Ihmiset ovat mukavia ja se on oikein hyvää treeniä mun ranskantaidoille!

Näkyillään. Bisous

Riikka

Kiirettä pukkkaa..

 Coucou!
Nyt on reilu viikko vierähtäny täällä ja voin sanoa että enemmän on kerenny tapahtua tässä viikossa mitä mulle tapahtu koko viime vuonna. Mun ranskan kielitaito ei oo vielä puhjennut roimasti kukkaan mutta annetakoon se anteeks näin lyhyen oleilun takia. Joka päivä opettelen uusia sanoja joten pienin askelin eteenpäin.

Mutta nyt viime viikonloppuun, joka oli yksinkertaisesti parfait. Mun alueen rotary järjestää yhteisiä tapahtumia suunnilleen kerran kuussa, joka on mieletöntä. Iso kiitos ja kumarrus jokaiselle jotka olivat mukana. Vaihtareita meijän alueella on yhteensä 50, joten joukkoon mahtuu paljon eri kulttuureja ja mahtavia ihmisiä. Meidän vaihtareiden lisäksi viikonloppuun osallistui rotareita ja heidän lapsia sekä lähteviä vaihtareita. Heidän kanssaan sai oivan tilaisuuden avata suunsa ja koittaa solkottaa ranskaa.

Tämmöisellä porukalla oltiin liikenteessä(+27 muuta,jotka ei sattunu tähän kuvaan)

Tässä koko kokoonpano edustettuna!

Vietimme viikonlopun Dunkerquen kupeessa leirikeskuksessa. Iltapäivän kalastelimme rannalla katkarapuja. Oli ilmiselvää ketkä oli tottunu lämpimämpiin asteisiin, mutta pakkasiin tottuneena siellä oli oikein lämmin. Lounastimme sukkelaan, jonka jälkeen mentiin Dunkerqueen, jossa meidät toivotettiin tervetulleeksi. Kuvia tuli otettua, ja paljon.  

Ihanista ihanin maddy Australiasta<3 

Vasemmalta oikeelle: Brasilia, Australia, MINÄ, Brasilia

Sunnuntai-iltapäivällä palattiin kimppakyydeillä takaisin kaupunkeihimme. Mua tosin odotti muutto tänne Arrasiin, joka on kaupunki suhteellisen kaukana Lillestä. Kouluun kuljen junalla, johon menin eilen yksin, koska koulu alkoi vasta yhdeltä. Arras on tosi tosi kaunis kaupuki, jonka keskellä tonottaa tommonen torni, jonka näen suoraan mun ikkunasta. Ei siis huonommat näkymät.

Lillessä seikkailemassa koulun jälkeen.

Lisää kuvateksti

Itsevarma junalla matkaaja.

Ranska on tosi tosi tosi vaikeeta, mutta en oo menettäny vielä toivoa sen kanssa. Vuoden päästä en muuta puhukaan! Mun koulu on jo alkanut ja se on hyvin erilaista- palaan siihen myöhemmin. Nyt menen syömään seuraavaks pariks tunniks.(ranskalaiset illalliset tuppaa olemaan pitkiä)

Bisous,
Riikka