Moroloiskis,
lomat on lusittu ja oon palannu kovalle koulunpenkille. En kumminkaan lähde höpöttämään siitä sen enempää, vaan siirrytään tänään mukavampaan ja käytänössä yllättävän harvinaisen aiheeseen: auttamiseen.
Tämä idea lähti siitä, kun viime tiistaina metroasemalla yksi nainen yritti juosta viime sekuneilla metroon, mutta puristui ovien väliin ja lopulta lyyhistyi maahan. Kaikki paikalla olijat riensivät hänen luokseen varmistamaan sattuiko pahemmin. Apua tarjottiin, mutta hän säästyi onneksi pahemmilta haavereilta - pientä tutustumista vain kylmään kivilaatotukseen. Kyseessä on vain esimerkki, mutta villakoiran ydin on: löysin tässä eron tuttuun kulttuuriin.
Kuvitellaan sama tilanne Suomessa(tai ihan mikä tahansa tilanne, kun joku toinen on rähmällään julkisella paikalla): hypoteettinen lopputulos on, että ohikulkijat vetäytyy kauemmas seuraamaan tilannetta. "Kuka auttaa? Sattuiko häneen? Pitäisikö minun tehdä jotain?" ovat kysymyksiä,jotka pyörivät heidän mielessään. Mitään ei kuitenkaan tapahdu heidän taholtaan. Kuono rutussa oleva raasu joutuu keräilemään yksin kimpsunsa ja kampsunsa. Hän poistuu paikalta nolona, ja hyvällä lykyllä on saanut yhden armahtavan katseen.
En toki väitä, että kyseisen käyttäytymien olisi vain Suomessa tai kaikki suomalaiset käyttäytyisivät tuolleen. Yleisesti ottaen nykypäivänä vaan tuppaa törmäämään valitettavan usein siihen, että suljetaan silmät toisilta ihmisiltä. Ollaan joko liian pelokkaita lähestymään tutematonta immeistä tai oli syy mikä tahansa kuitenkaan ei auteta.
Auttaminen on kuitenkin yksi parhaista keinoista saada itsensä ja muut hyvälle tuulelle. On huippu hyvä tunne auttaa ja tulla autetuksi. Ehkä se vaatii joskus enemmän vaivaa kuin asian sivuuttaminen mutta lopulta se on sen arvoista.
Fakta kuitenkin on se, että jokaisella meistä on elämämme varrella sen verran jyrkkiä kumpuja, että tarvitsemme jonkun apua puskemaan meitä eteenpäin. Joskus se olen minä tai sinä, joka keräilee nolostuneena laukkuunsa tavaroita kylmältä betonilattialta. Tiedämme jokainen, miltä se tuntuu koittaa selvitä yksin. Miksi siis emme auttaisi kanssatovereitamme?
...nimittäin ihminen tarvitsee toista ihmistä.
Bisous,
Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti