torstai 28. elokuuta 2014

Vihdoin ja viimein paikan päällä

Bonjour!
Kuten ootte huomannu pidin vähän hiljaiseloa vielä kun olin Suomessa. Nyt kumminkin olen täällä Santesissa(kylä ihan Lillen kupeessa) kirjoittelemassa teille päivästäni, joka oli varmasti yksi ikimuistoisimmista.
Saavuin Helsinki-Vantaan lentokentälle aamu seitsemältä. Yöunia oli takana vaivaiset neljä, koska aloitin pakkausoperaation hiukan myöhässä. Ei siitä sen enempää- hammasharjaa lukuun ottamatta selvisin perille kaiken tarvittavan kanssa.
Mun saattokomiteaan kuului perheen lisäksi Katri, Minerva ja Kia. Oli super ihanaa, että rakkaat ihmiset pääsi saattaa mut matkaan. Merci beaucoup <3 Pari kyyneltä sattui vierähtämään, mutta niistäkin selvittiin.
                                                                                        Kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta.
Lensin tosiaan kyseisellä koneella Helsingistä Pariisiin. Lennolla oli neljä muuta Rotary-vaihtaria. Oli ihan huippu juttu lentää muiden vaihtareiden kanssa, koska yksinkertaisesti oli kiva jakaa aatoksia tulevasta. Suomesta tosiaan lähtee 12 Rotary-vaihtaria Ranskaan. Meidät on ripoteltu ympäri Ranskaa, jonka takia jotkut lensi muilla lennoilla.
                                                                                         Heipparallaa sateinen Helsinki!
                                                                                                   Nokka kohti Ranskaa!
Mun vierustoverina lennolla oli Reetta, joka toimii vaiharina Etelä-Ranskassa, Royanissa. Oli ihan mieletöntä rupatella ja koittaa yhessä takoa päähän faktaa, että kohta muistojen vuosi alkaa. Osa lennosta taittui ainakin mun osalta myös torkkuessa.
Kolmen tunnin lennon jälkeen oltiin jälleen tukevasti maankamaralla. Laukkujen noutamisen jälkeen suuntasin ulos porteista, jossa minua odotti yhden perheen hostisä, Rotary-jäsen ja aivan ihana oldie(vaihtari, joka on ollu täällä puolisen vuotta) Maddy. Hän oli ostanut mulle ekan croissantin (oli muuten herkullinen!).
Hostiskän kanssa pistäydyttiin Pariisissa, ja parin tunnin päästä lähdettiin ajamaan kohti Lilleä. Parin tunnin matka taittui rattoisasti vertailemalla Suomea ja Ranskaa ja nauramalla maha kippurassa hostiskän kanssa. Saavuttiin viiden maissa Santesiin, jossa asun tän viikon ja sunnuntaina muutan virallisesti ekaan hostperheeseen. Kyseinen perhe asuu 50 kilometrin päässä Arrasissa, joten on helpompi hoitaa käytännön asiat täältä käsin eikä rampata tuota väliä joka päivä.

Tosiaan, yllä oleva kuva on mun huoneesta, joka on hyvin ihana. Se kuuluu tän perheen tyttärelle, joka viettää paraikaa vaihtovuottaan Japanissa. Huone oltiin laitettu viimesen päälle mua varten ja olen saannut todella hyvät yöunet varmaan kolme kertaa leveämmässä sängyssä, mikä mulla on kotona.
Illalla mentiin syömään Lilleen ja ajelin viimein (muutenkin kuin Google-ukkelilla) kaupungin kauniita katuja pitkin. Ravintola, jossa illallistettiin oli Vieux-Lillessä (vanha Lille). Kadut on vuorattu mukulakivillä ja sivuilla kohoaa vanhoja taloja,joista voi aistia ajan havinan. Kuten voitte kuvista nähdä, kaupunki on silmiä hivelevän kaunis.

Voisin puhua kaupungin arkkitehtuurista iät ja ajat, mutta takaisin ruokaan. Söin ensimmäisen lettusen täällä, joka oli täytetty raclette-juustolla ja pekonilla. Nälkä lähti ja oli mielettömän hyvää. Ruoka täällä päin tuppaa olemaan makunystyröitä hivelevää, mikä passaa minulle enemmän kuin hyvin. Ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa!


Kaikki on menyt tähän asti mainiosti, ja opin uusia sanoja sen minkä kerkeän. Ymmärrän puhuttavan aiheen yleensä joten kuten, vastaaminen tosin on vielä aika yksinkertaista ja käytetyin sana mun sanavarastossa on ehdottomasti "oui". Kyllä se siitä vielä värikkäämmäks kehkeytyy!
Bisous,
Riikka

P.S. I finally understood that I might be too lazy to write this blog also in english because I have to concentrate to speak in other languages every single day. So unfortunately I'll continue writing this blog only in finnish. Luckily we have a google translate.

tiistai 5. elokuuta 2014

I'm in love with a place I've never been

Kohta kerään kimpsuni ja kampsuni ja asetun asustelemaan Lillen ympäristöön. Kyseessä on kaupunki, jonka katuja olen tallannut mielessäni netistä löytämieni kuvien välityksellä. Paljoa en siitä vielä tiedä, mutta kohtahan lähden siitä ottamaan paikan päälle selvää.


Itse Lillessä asuu noin 225 000 ihmistä, mutta lisäten tuohon lukuun ympäröivät alueet, todellinen asukasluku kipuaa sinne miljoonan huikkeille. Isompiin piireihin olen siis siirtymässä, joka tarkoittaa varmasti alussa aktiivista suunnistusta google mapsin kanssa. 

Kuvien perusteella Lille näyttää hyvin ranskalaiselta ja kauniilta kaupungilta, eikö totta? Moni, joka on käynyt siellä, on sanonut sen muistuttavan hiukan Tamperetta. Siitä en vielä osaa sanoa, mutta rennolta yliopistokaupungilta se vaikuttaa.Onneksi pääsen pian koluamaan sen pieniä kujia.
Ranskassa olen tosiaan käynyt kolmisen kertaa aiemmin, mutten koskaan Pohjoisessa. Uutta aluevaltausta siis tiedossa.
Kauniiden maisemien lisäksi minua odottaa tuolla aivan mielettömän ihania ihmisiä. Jokainen tuolla suunnilla majaileva, jolle olen puhunut, on ollut upea persoona. Enkä malta odottaa pääseväni tutustumaan heihin kunnolla.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Bisous
Riikka