Bonjour,
lomani kääntyvät kohti loppuaan ja paljon on ehtinyt taas tapahtua. Tarinat jätän kuitenkin toiseen kertaan, ja valotan puolestaan aatoksiani.
Sitä ennen kuitenkin täytyy mainita, että törmäsin tähän parisataiseen oopukseen kirjakaupassa ja oli pakko napata matkaan- arvatkaa minkä kourassa olenkin sitten viettänyt loppupäivät...
Mutta nyt asiaan... ennen kun lähtönhetki koitti viime elokuussa oli aivan varma, että vuosi on pitkä pätkä, ja aika köröttelisi verkkaisesti. Tottahan toki vuosi on pitkä aika ja siinä kerkee tapahtua yhtä jos toista, mutta lopulta se sujahtaa silmien ohitse Kimi Räikkösen tavoin.
Voiko vuodessa saada oikeita ystävyyssuhteita, jotka säilyvät läpi elämän? Koskaan sitä ei voi taata mutta uskon, että voi, kuhan ei tuhlaa aikaansa semmoseen turhanpäiväseen jaaritteluun. Voiko vuodessa oppia täysin vieraan kielen? Vaikeeta se voi olla ja työteliästä varmasti mutta loppujen lopuksi se on sinusta kiinni. Vuodessahan sitä tulee tajuton ikävä kotimaataan ja tovereita? Tietenkin, eikä se ikävä ainakaan minun kohdalla mihinkään ole lähtenyt. Ero alun kanssa on vain se, että olen tottunut ajatukseen ja luonut elämäni tänne. Mutta vuosihan on NIIN pitkä aika, eikö totta? Riippuu jälleen sinusta onko se pitkä aika millainen- nautitko hetkistä yrittäessäsi aina parhaasi vai heitätkö lusikan lavuaariin heti kun alkaa ketuttaa. Silloin nimittäin se vuosi saattaa tyssätä parin kuukauden paikkeille.
^ Nuo kaikki kysymyksen pörräsivät mielessäni ennen lähtöäni ja alun aikana. Nyt olen saannut niihin vastaukset, jotka haluan jakaa teidän kanssanne.
Fiilis on joskus kun reissumiehellä konsanaan. Joskus sitä kohtaa ylä- sekä alamäkiä, myrskyjä ja auringonpaistetta, upeita maisemia taikka betonikyliä. Koskaan sitä kuitenkaan ei pysähdy loputtomiin, vaan aina jatkaa matkaa löytääkseen ja oppiaakseen jotain uutta. Reissusta pitää samaan aikaan nauttia- eikä jättää kääntämättä jokaista kiveä. Uskomattomistakin paikoista voi löytää aarteen.
Ihmisistä, joiden kanssa matkaa taittaa, puhumattakaan. Persoonat, joista olet aluksi varma, ettei teidän välillänne toimi ollenkaan, osoittautuvatkin sieluntovereiksi- ja toisinpäin. Kansalaisuudesta, kielestä, välimatkoista jne. riippumatta sitä voi löytää äärettömän läheisiä ystäviä ja perheenjäseniä, jotka säilyvät läpi elämän. Sydän sirpaleina sitä sanotaan toisillemme näkemiin tietämättä, milloin seuraavaksi kohdataan. Mutta se on varma, että kyyneleet junan ikkunassa ei ollut viimein silmäys ystävästä, jonka juna puksutti toiselle puolelle maailmaa. He pysyvät aina sydämessä ja heitä ikävöi niin kauan kunnes heidät näkee uudelleen.
En koskaan vaihtaisi tätä kokemusta mihinkään. Osaan puhua monella kielellä, mutta millään niistä en osaa muotoilla, kuinka paljon tämä reissu on minulle merkannut. Nyt kömmin peiton väliin ja lähden katsomaan Nukku Matin uutisia.
Bisous,
Riikka
