perjantai 16. tammikuuta 2015

Je suis Charlie...

Bonsoir à tous,

tämä tieto on kantautunut teidänkin korviin. Asia, josta puhutaan maailman joka kolkassa, on järisyttänyt ranskalaisia aivan toden teolla. Siitä puhutaan yhdessä, surraan yhdessä ja eletään sen läpi yhdessä. Kyseessä on toki Pariisissa käynyt terrori-isku 7.1.2015. 

Heti keskiviikko-iltana sosiaalinen media oli täynnä "je suis Charlie"-päivityksiä, radiosta ja televisiosta tuli kokoajan päivitettyä tietoa, lähes kaikissa kaupungeissa järjestettiin suuria mielenosoituksia ja koko Ranska oli järkyttynyt.

Yksi mielenosoituksista viime sunnuntailta
Torstaina ihmisten järkytys oli käsinkosketeltavissa. Ihmiset kantoivat "je suis Charlie"-kylttejä, kirjoittivat samaista lausetta itseensä, koulun pulpetteihin. Lähes joka tunnilla asiasta puhuttiin ja päivän aikana pidettiin useita hiljaisiahetkiä.



Turvallisuustoimia on myös tiukennettu. Varustettuja poliiseja ja armeijaa näkee kadulla jatkuvaan. He tekevät satunnaisia kontrolleja. Kaupoissa, elokuvateattereissa, museoissa ja yleisesti kaikissa julkisissa kohteissa tarkastetaan laukut. Koulujen sisääntuloja seurataan tarkemmin. Kaikki Pariisiin kohdistuneet koulun retket ovat peruttu. Pariisissa oppilaitten täytyy näyttää identiteettikortti päästääkseen sisään. Koulujen eteen ei saa pysäköidä.


Kyseessä on aihe, joka on järkyttänyt koko Ranskaa toden teolla. Sen näkee ihmisten kasvoilta, katukuvasta ja yleisestä tunnelmasta. Tätä tragediaa eletään täällä juuri nyt ja se on saannut ihmiset reagoimaan.


Bisous,
Riikka

tiistai 6. tammikuuta 2015

Pariisi part 2 ja pienen suuri ystävä

Coucou, täällä taas!

Nyt on jälleen kerran lomat takanapäin ja kylmälle koulunpenkille on palattu. Pysytellään vielä edes ajatuksentasolla siellä lomatunnelmissa, ja kurkataan minun toiseen visiteeraukseen Pariisissa!


Tällä kertaa liikkeelle lähti hiukan pienempi kompanja: mie + hostperhe. Suunniteltiin reissu sen mukaan, mitä en ole vielä nähnyt. Listalle päätyi tietenkin Versaillesin linna - ja niin myös monen muunkin turistin... oltiin hommattu liput etukäteen (JOS ikinä menette Pariisiin, hommatkaa liput etukäteen. Muuten "mission impossible") ja jonotettiin reilu puolitoista tuntia päästääksemme sisään. Minusta oli tosin oikein mukava odotella, koska kerrankin oli edes hiukan kylmä (-5) ja sai raitista ilmaa! 

Ennen jonotusta kierrettiin puutarha ja pienemmät rakennukset:



Marie Antoinetten kesämökki
... ja sitten taas jonoon...

...tunnin päästä..


...VIIMEIN linnan ikkunasta!



Lähes joka huone/sali/halli oli koristeltu mitä koristeellisimmin kattomaalauksilla, muotokuvilla ja patsailla. Upeita yksityiskohtia oli niin paljon, että päätä huimasi jo yrittäessäni ymmärtää koko kokonaisuutta... 


Yläpuolella näette tunnetun "galerie des glaces" (vapaakäännös: peilisali) pienen tietoiskun kanssa: kaikki kulta jonka näette Versaillesissa ei ole mitään maalilla huitastua. Hämmennys kasvoi vaan kasvamistaan!

ja tietenkin myös kuningattaren makuuhuone!
Oltiin käpöstelty pitkin linnan käytäviä koko päivä. Päivälle ei tosin olisi voinut saada parempaa päätöstä kuin viimeiset auringon säteet koskettivat kultaisia portteja:



Seuraavana aamuna keula suunnattiin kohti Louvrea! Jonotuksen jälkeen täyttä päätä pistin menemään nähdäkseni edes vilauksen Mona Lisasta. Lopputulos oli tosin tämä...

Mie ja pari muuta toveria!

Sain toki kuvan lähempääkin

Visiteeraatiin toki myös Egyptin osastolla! Paljon ne on sieltä tänne Ranskaan juttuja roudattu. Kuvia en tosin räpsiny, unehtu..

Mutta yhteiskuva pyramidin viereltä ei todellakaan unohtunut!

Viimeisenä iltana käytiin tutustumassa Niki de Saint Phallen näyttelyyn. Voin valehtelematta sanoa, että oli paras näyttely, jonka olen koskaan nähnyt! Jos liikutte näillä suunnilla, suosittelen. 




Viimeisen aamupäivän tarkoitus oli mennä katakompeihin, mutta paikalle päästyämme jono oli korttelin pituinen joten jätettiin se suunnitelma sitten siihen. Päivä sattui olemaan tiistai, joten mitkään museot eivät olleet auki. Pyhitettiin siis aamupäivä kävelemiseen Pariisin kaduilla, nauttimalla jäätelöä "la maison Berthillonissa" ja kävelemällä rakkauden siltaa pitkin.





Tämä reissu oli aivan mieletön: sää suosi, seura oli mitä parhainta ja Pariisi ei pettänyt taaskaan! Seuraavaa kertaa odotellessa...
Bisous,
Riikka

p.s. Ajattelin, että mun on pakko tulla kertoo teillekin minulle erityisen läheisestä persoonasta täällä. Alussa hän oli hiukan ujo, vetäytyvä ja varautunut. Tottuneena kyseisiin luonteenpiirteisiin rakkaassa kotimaassani annettiin toisillemme aikaa tutustua toisiimme. Askel askeleelta lähennyttiin: alettiin katsoa televisiota yhdessä- löydettiin lempisarjakin- halattiin, ja lopulta nukutiin yhdessä. Tämä persoona on äärimmäisen tärkeä minulle ja joka kerta kun näen hänet en voi kuin hymyillä. Tämän erityisen nimi on...















....BOOGIE! Kyseessä on tosiaan tämän hostperheen kissa. 


p.p.s Hyvää uutta vuotta! Outoa ajatella, että parin viikon päästä on puoliväli ja tänä vuonna tulen kotio... no täällä kuitenkin vielä monta hetkeä nähtävänä ja koettavana!