Bonjour jälleen kerran,
olen hirmu pahoillani tämän blogin hiljaisuudesta. Joka kerta istuessani koulussa (lähes joka hetki siis) pohdin, että kun menen kotiin niin kirjoitan tänne. Lopputulos on kuitenkin yleensä hiukan toisenlainen:
Sitten harvoin kun taas en ole hirmu väsynyt niin en koskaan onnistu lisäämään kuvia. Jos jollain on jotain äärimmäisen helppoa vippaskonstia niin kaikki otetaan vastaan. Mutta olen siis pahoillani! Teen parhaani asian korjaamiseksi.
Asian aihe vaihtuu nyt tässä lennosta suoraan Rotary viikonloppuun, jonka pääsimme viettämään Pariisissa. Sitä viikonloppua en tule koskaan unohtamaan. Siihen sisältyi paljon tunnetta ja muistoja, jotka säilyvät sydämessäni aina.
 |
| Sumusta ja sateesta huolimatta tämä kaupunki sokaisee kauneudellaan |
Lähtökohdathan ennen tuota reissua olivat, että olin käynyt Pariisissa ollessani ala-asteikäinen joten kauheasti ei ollut muistijälkiä jäänyt siitä reissusta.(Lukuun ottamatta Mikki Hiiri-landiaa ja croisantteja) Nyt sain kuitenkin uuden mahdollisuuden viritellä muistoja omien rakkaitten vaihto-oppilaittemme kanssa.
Tähän väliin täytyy mainita, että olen oikein etuoikeutettu kaikista näistä mahdollisuuksista, mitä Suomen ja Ranskan Rotary ovat järjestäneet minulle. Fakta siitä, että kotona on takajoukkoja,on rauhoittava. Samaten kaikki nämä retket, yhteiset viikonloput ja apu, joita Ranskan Rotary meille tarjoaa, on aivan mieletöntä, enkä osaa kuvailla kuinka kiitollinen olen kaikesta.
Viikonlopun ensimmäisenä kohteena oli Chantillyn linna, joka toimii myös hepomuseona. Opastetun kierroksen jälkeen saatiin tepastella itsenäisesti. Itse suuntasin heti oikopäätä hepojen luo, jotka toivat mieleeni kaikki ne lauantai iltapäivät tallilla siskoni kanssa (terkut Reetalle). Tilanne oli tällä kertaa kuitenkin toinen, koska hevosiin ei saanut koskea ja visiteeraus kesti max. 10 minuuttia. Pari otosta pysähdyksestämme:
Matka jatkui kohti Pariisin vilskettä. Saavuttuamme hostelliimme, joka oli aivan yllättävän hieno, viskasimme Rotary-bleiserit niskaamme ja suuntasimme kohti sykkivää keskustaa. Ensimmäisenä nähtävänä oli tietenkin basilique sacré coeur, jonka juurella ja kupeessa napsimme kuvia.
Annoin kanadalaiselle vaihtarille luottotehtävän: ottaa minusta kuvan tuon rakennelman edessä. Lopputulos oli tämä^. Noh ei sillä sen väliä, tärkeintähän on että ääriviivat erottuvat!
Kivuttuani monet askelmat ylös, näkymä oli tämä. Tämä on parasta vaihto-oppilaana olemisessa: pääsee näkemään ja kokemaan ja ennen kaikkea elämään upeita asioita pienen vaivannäön eteen. Parasta vielä on kun nämä hetket pääsee jakamaan upeitten ihmisten kanssa
Kukkulan päälle taaperrettuamme saimme parisen tuntia vapaa-aikaa. Vettä satoi kaatamalla ja oli kylmä joten suuntasin täyttäpäätä Starbucksiin. Kuppissa luki monen toistokerran jälkeen "Rittka"- well close enough!
Illalla päästiin illallistamaan suhteelliseen tasokkaaseen ravintolaan,jossa tosin ei saanut käydä kuin kerran vessassa. Pieni seikka, mutta osottautui kolmen tunnin illallisella suhteellisen kookkaaksi ongelmaksi...ei siitä kumminkaan mitään, ruoka oli hyvää ja nälkä lähti.
 |
| Tiedemuseostakin voi saada hulattoman |
Seuraavana aamuna silmät ristissä koko kompanja lähti visiteeraamaan kaupunkia. Hauskaa oli ja kuviakin tuli otettua pari. Sateesta huolimatta naurettiin mahat kippurassa toistemme tempauksille, eikä pari pisaraa haitannut mitään. Rotary onneksi vei meidät lämpimän veneen kyytiin, jossa pisaratkaan eivät haitanneet ja kohteet näkyivät.
JA jälleen kerran pääsin sen kylkeen! Kerroksiin en kuitenkaan lähtenyt edes yrittämään, koska aikaa oli 20 minuuttia ja jonot megamaaliset. Mitään ei jäänyt kuitenkaan hampaan koloon, koska muutama vuosi takaperin hilauduin perheeni kanssa tuonne nokkaan.
Veneilyn jälkeen koitti jälleen vapaa-aika. Tällä kertaa kohteena Champs Elysee. Muistan kun pienenä minua jäi kaihertaa, kun en päässyt koskettamaan riemukaarta, joten tällä kertaa juoksujalkaa kirmasin sen luo kadun toisesta päästä toiseen. Tietenkin maailmankuudulla ostoskadulla halusin myös shoppailla, joten loppujen lopuksi minulla oli 20 minuttia aikaa päästä takaisin toiseen päähän katua. Tilanne ei olisi ollut ongelma eikä mikään, jos olisin ollut jouluostoksien aikaan Aleksanterinkadulla Lahdessa. Kyseessä oli kuitenkin Champs Elysee, joka oli TÄYNNÄ turisteja ja itsessään katu on valtava! Siellä puikkelehdin ihmisten seassa ja pääsin kuin pääsinkin perille ajallaan. Katua kuitenkin ylittäessäni, jonkun kuumat viinit lenti niskaani! muistoja muistoja..
JA VIIMEIN!! Tämän näkemistä odotin koko viikonlopun! Viime kerralla Pariisissa nimittäin skippasin sen nukkuessani turistibussin kyydissä... No nyt se on nähty ja kuvat sen päällä otettu!
 |
| SE ON VALTAVA!! |
Pariisin tutkiminen loppui tämän suihkulähteen juurelle. Parit ryhmäkuvat räpsittiin ja suunnattiin takaisin kotiin! Tämä viikonloppu oli mieletön ja myös äärimmäisen liikuttava,koska jouduin sanomaan heipat parhaille kavereilleni täällä, jotka lähtevät kotio tammikuussa.
Pikaisempiin kirjoituksiin,
hyvät joulut ja bisous,
Riikka
P.S. kattokee mun Rotary-takkia
